Ja juna kulkee vaan, kulkee...

Ja juna kulkee vaan, kulkee...

tiistai 17. helmikuuta 2015

Pikkuisen siskon reissupurkaus

Pikkuisen siskon rakas Pikkuveli ei sitten halunnutkaan kirjoittaa blogitekstiä. Vaikka itse pidän kirjoittamista hauskana silloinkin, kun kukaan ei lue. Ilmeisesti samasta puusta veistetyt voivat olla kaukana toistensa kaltaisuudesta. Ehkäpä tuo kuitenkin muuttuu, kun tulee jotain kiinnostavampaa kirjoitettavaa ja kenties lukijoita (sitten kun viitsin julkistaa blogin myös muille sukulaisille).

Pikkuveljen suhtautuminen tähänkään asiaan ei kyllä tullut sinänsä yllätyksenä. Kun minä olen täyspäiväinnostuja, jaksaa pikkuveli sitä nippanappa osa-aikaisesti. Minä innostun helposti ja jaksan intoilla pitkään pienestäkin. Kertoessani jostain reissusuunitelmasta vaihtelee Pikkuveljen suhtautuminen siihen riippuen vuorokauden ajasta, päivämäärästä, kuun asemasta ja Veenuksen suhteesta Plutoon. Koska en ole astrologian asiantuntija, en ole kovin hyvä ennustamaan oikeaa hetkeä...

Pikkuveli siis tulee reissuun, koska tämä keskiaikaisten kidutusvälineiden asiantuntija ja itseoikeutettu terrorisoija pakottaa. Onneksi sentään on ilmaista (tai lähes ilmaista, koska mikäänhän ei tule ilman hintaa) ja Pikkuinen sisko maksaa kaiken. Näillä siis on joku ero, jota oma pieni pääni ei tahdo ymmärtää. Ilmeisesti sadismia opettelemalla siellä saattaa olla kivaa ja uusia paikkoja sentään näkee (innostuksen tasosta päätellen, jotta voi jatkossa vältellä niitä)...

Onneksi sentään välillä Pikkuvelikin jaksaa innostua edes hiukan. Näin saatan uskotella itselleni, että kannattaa raataa pyykkimuijana ja säästää kaikki saadut rahat, jotta ne voi sitten kerralla Euroopassa. Niin, että anteeksi vain Suomen käsityöläiset, ette saa näitäkään rahoja.

Viimeisin yhteisen innostuksen kohde on Saksassa Erdingissä sijaitseva Galaxy-erding-vesipuisto. Yllättävän vaikeaksi osoittautui löytää vesipuisto, joka olisi parempi kuin Suomessa ja sijaitsisi alustavaan reittiin nähden sopivasti. Turkkiin reissaaminen tuntui hankalalta, vaikka se junalipulla olisikin mahdollista ja Espanja ei kiinnostanut muuten. Näin ollen reissusta uhkaa tulla melko Saksa-painoitteinen ja huvipuisto vierailut sijoittuvat ajallisesti lähekkäin.

Tämä Euroopan suurin sisävesipuisto toivottavasti osoittautuu lupausten mukaiseksi. Tosin saunaosastolle saa mennä vain yli 16-vuotiaat. Mitäköhän härskiä siellä tapahtuu?

Leikkiähän tämä vain, vaikkakin totista. Pikkuveli on rakas ja kaikkeen voi onneksi kommentoida: Se nyt vaan on Siinä Iässä.

Pikkuveljen reissupurkaus

En tahdo. En tahdo. En tahdo. Miksi minun pitää kirjottaa jotain tylsää blogia, jota kukaan ei katso? En tahdo. En jaksa. Miksi? Miksi? Miksi? Siksi, että äiti tietää, miten menee. Päätä seinään. Päätä seinään. En jaksa. En jaksa. Miksi? Miksi? MIKSI?

Pikkuisen siskon kommentti (istuu vahtimassa kirjoittamista): "Siksi. Siksi. Siksi. Että tähän blogiin tulisi näkökulma myös sinulta.Koska sinun kaverisi ovat todennäköisesti kiinnostuneempia sinusta kuin tylsästä Pikkuisesta isostasis...

En kuule mittään nännännännäää. Heitämpä pari kärrynpyörää, kun en kuule mittään nännännäää.

Pikkuinen sisko jatkaa: ... siksi, mutta ei ole Pakko. Varaudu kuitenkin täysin iälleni sopimattomaan raivokiukkuun, kun et innostunutkaan minun jälleen kerran hyvästä ideastani, jota muut eivät ymmärrä. Hmph. Ugh. Olen puhunut.

Lopeta se saarnaaminen et sä mikään pappi oo vaan pyykkimuija. et revi siitä nännännäää. Pikkuinen sisko älä hebaa, tai kaiva pebaa. Leikkiähän vaan tää, toivottavasti mua ees joku ymmärtää. 

Miksi olen lähdössä reilille: Syy 1 Sisko maksaa.
                                            Syy 2 Pääsen näkemään maailmaa.
                                            Syy 3 Kun se on melkein ilmaista, koska sisko auttaa.
                                            Syy 4 Siellä on kivaa
                                            Syy 5 On PAKKO





lauantai 14. helmikuuta 2015

Matkaseurasta

Ihmetystähän tuo aiheuttaa. Itsellänikin. Kuukausi (tarkalleen ottaen 35 päivää) reissussa ja valitsin matkaseuraksi pikkuveljeni, joka on juuri saapunut teini-ikään. Tuohon riemastuttavaan ikään, jossa kaikki on ihan sama, mikään ei kiinnosta, kaikki on keskimäärin huonosti ja sanottavan saa oikeasti nyhtää keskiaikaisten kidutusvälineiden avustuksella.



 Syy yksi. Minä. Kyllä. Kuvassa sekä Pikkuveljen, että Pikkuisen siskon huulet ja ikenet ovat epäluonnollisen punaiset. Johtuu eräästä aivoja jäädyttävästä juomasta. Vaikka Pienen siskon teini-ikä on virallisesti mennyt jo hiukan jälkeen Kekkosen päätettyä presidenttiuransa, olen edelleen valmis kaikkeen hölmöön ja osaan myös kiukutella turvallisessa ympäristössä.  Minusta on lisäksi tullut melko laiskanpulskea - en jaksa hurjaa yöelämää ja ilta ysin jälkeen ajattelen lähinnä pehmeää sänkyä. 



Syy kaksi. Pikkuveli. Tuosta teini-ikäisestä honkkelosta, joka on alkanut ryöstää kaikki vanhat liikuntavarusteeni on kehittynyt sen verran mielenkiintoinen olento, että on ihan hauska yrittää selvittää sen olemusta. Lisäksi tämä urheilullinen poika jaksaa kiivetä nurisematta yhdelle jos toiselle kukkulalle ja maisemapaikalle. Hän ei vaadi pitkiä krapulasta toipumisia tai geneerisiä yöklubivierailuja. Mielenkiintoisen pubin voi tämänkin kanssa (ennen iltaa) käydä katsastamassa. Hän näyttää myös kuvissa tasn yhtä hölmöltä kuin minäkin (jos ei hyviä, niin tasapainoisia reissukuvia).



Syy kolme. Me. Pikkuinen sisko pitää aikas paljon tuosta Pikkuveljestä. Olemme molemmet yhä säilyttäneet melko avoimen kiinnostuksen ympäröivään maailmaan. Yhteisen rehoittavan hiustyylin lisäksi meillä on paljon muutakin yhteistä. Pidämme huvipuistoista, hassuista nippelitiedoista, historiasta (siis niistä erityisen mehukkaista kohdista), jäätelöstä, tyhmistä peleistä, huimista maisemista... On paljon mikä kiinnostaisi Pikkuveljeä, muttei minua ja sama toisinpäin, mutta ajattelemalla mikä on yhteisesti kivaa täyttäisi hiukan pidemmänkin reissun toiminnalla.

Pikkuveljen voi turvallisesti ottaa reissuun, kun se ei vedä hernettä ...  ja vaikka vetäisisikin sisarussuhteet kestävät aika paljon.

Lisäksi olemme tasan yhtä aamuvirkkuja, kuten kuvasta näkyy. Nukumme hyvin junassa, autossa, lautalla, penkillä, hostellissa... 

En keksinyt kivaa reissua, johon sitten valkkailin matkakumppania. Silloin kesäisellä Hämeenkadulla keksin reissun Pikkuiselle siskolle ja Pikkuveljelle.

torstai 5. helmikuuta 2015

Luovuuttaan...

En ole saanut nyt tarpeeksi henkistä tukea tässä. En vaikka olen googlettanut sitä jo tunnin verran. Läheisiltäni tuskin löydän, sen takia sitä lähinnä kaipaankin. Tiedän saavani hyviä ideoita. Ikävä kyllä muut eivät ymmärrä niitä tai pitävät niitä turhana elämän vaikeutamisena... Jos netistä löytyy oma yhteisö jokaiselle fetissille, jonka kavereiden kanssa muutaman tuopposen jälkeen visioi, miksei sitten edes yhtä asioita toteuttanutta minun ajatuksilleni?

Eikö kukaan oikeasti ole reissannut kuukautta minirinkalla (päivärepulla) tai ihannoi siitä, että sinnekkin jää turhaa tilaa? Tai siis kyllähän niitä löytyi. Mies, jonka mielestä riittää yhdet kalsarit jalkaan ja toiset taskuun siltä varalta, että löytää elämänsä naisen. Ja nainen, joka pakkasi hyvin kevyesti 65 litran rinkkaan. Jep... Ja paljon itsestään selviä ohjeita, kuten älä pakkaa mukaan hiustenkuivaajaa.

Entä onko kukaan Interraililla käynyt Kreikassa ja erityisesti Ateenassa? Siis siten, ettei ole matkannut Makedonian, Serbian, Croatian ja Slovenian läpi? Kyllä, kyllä on. Mutta nämä kaikki olivat ilmiintyneet Kreikan rannikolta Ateenaan niin itsellään selvällä ja selkeästi halvalla tavalla, ettei siitä osuudesta reissua tarvitse kertoa muille. Tai ehkä se on salaista? Tai muuten epäilyttävää. En minäkään kertoisi, jos kohtaisin Grangerin Igumenizassa ja ilmiintyisin hänen kanssan Ateenaan.

Mutta ei, en aio luovuttaa. Jos netistä ei löydy ohjeita, miten hammasharjan saa pakattua tiiviimmin ja M-kokoisen paidan saa mahdutettua vauvan bodyn viemään tilaan, niin ei sitten. Keksin ne ihan itte ja jaan ne itseni kanssa. Pikkuveljen kamatkin pakkaan minä äidin sijaan, niin eipä tule viimehetken Pistetään sittenkin rinkka ruumaan -päätöksiä. Me matkaamme käsimatkatavaroilla ja piste. Tai puolipiste. Tai pilkku. Neljä kuukautta kuitenkin pitkä aika ja mieli voi muuttua.

Mutta Ateenaan me menemme. Vaikka sitten Poimittaislinjalla (kyllä, koen juuri Potterenesanssia). Tai emme mene, jos keksin jonkin paremman idean...

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Reissuhehkutusta

Nyt se on varmaa. Minä ja pikkuveli lähdemmä maailmalle kesäkuun 21. päivä ja tulemmepa vielä takaisinkin. Syömisiä ja majoittumisia ei vielä ole, mutta...


Lento Roomaan 2 x 49€ -> check
Majoitus Roomassa  3 yötä -> check
Interrail-lippu 2 x 442€  -> check
ja vielä äidin iloksi lennot Suomeen 2 x  51,90€ -> check

Rahaa on säästetty ja siinä on pyykkimuija (jep, jep olen pesulassa töissä) aina töissä ollessaan ajatellut kuumanpaahtavaa Roomaa tai riemunkirjavaa Berliiniä ja sulosävelistä Wieniä ja mennyttähenkivää Ateenaa ja Napolia ja Pompeijia ja Kööpenhaminaa ja ja... Nyt alkaa rahatkin olla viimeisiä kolikoita lukuunottamatta kasassa ja alkaa tuntua todellisemmalta..

Tähän blogiin olisi tarkoitus laittaa muistoja, meininkejä ja vähän muistilistaakin lähinnä omaksi iloksi, mutta myös niitä kahta Suomeen jäävää varten jotka osaavat vähän ikävöidäkin.. Kyllä äiti, olet toinen heistä.

Budjettia on tehty ja vaikka 3500€ tuntuu summana isolta, niin yllättäen se katoaa, kun laskeskelee yks plus kaks. Kuukausi on pitkä aika ja paljon säästäisi, jos matkustaisi useamman hengen porukassa, voisi majoittua huonommissa paikoissa (13 v pikkuveljen kanssa ei), ei kävisi kolmessa huvipuistossa ja eläintarhassa ja vesipuistossa ja niin... Toisaalta huomattavia säästöjä tulisi myös jos jäisi Suomeen, ei kävisi missään ja muistelisi kymmenen vuoden päästä juttuja, jotka sattuivat jollekkin toiselle. 

Pieni sisko on jo kerran reilannut, pikkuveli matkustanu pari kertaa junalla Suomessa, katsotaan joskos oltaisiin opittu jotain.


Niin se luvattu (alustava) hehkutus. Kuten ylhäällä näkyy (toivottavasti). Me mennään Roomaan! (paavi ja gladiaattorit), me mennään Napoliin! (pitsaa), me mennään Pompeijiin! (historiaa ja Milla Magia), me mennään Ateenaan! (aurinkoa ja jumalia), me mennään Veneziaan! (kuva ei suostu näyttään, mutta siis lautalla = ei tuntejen junamatkaa), me mennään Wieniin (edellisestä reissusta oppineena: ole paikassa niin pitkään, että muistat olleesi siellä),me mennään Prahaan! (olutta ja maailmanperintöä), me mennään Rustiin! (isohkoja vuoristoratoja ja eurooppaa), me mennään Berliiniin! (toista maailmansotaa ja siskoa ja näälämiestä ja siskonpoikaa ja erihalpaa majoitusta), me mennään myös Billundiin! (legolandiaa) ja Köpenhaminaan! (Tivolia ja polkevia tanskalaisia).


Pieni sisko kiittää ja jatkaa haaveilua.