Luovuuttaan...

En ole saanut nyt tarpeeksi henkistä tukea tässä. En vaikka olen googlettanut sitä jo tunnin verran. Läheisiltäni tuskin löydän, sen takia sitä lähinnä kaipaankin. Tiedän saavani hyviä ideoita. Ikävä kyllä muut eivät ymmärrä niitä tai pitävät niitä turhana elämän vaikeutamisena... Jos netistä löytyy oma yhteisö jokaiselle fetissille, jonka kavereiden kanssa muutaman tuopposen jälkeen visioi, miksei sitten edes yhtä asioita toteuttanutta minun ajatuksilleni?

Eikö kukaan oikeasti ole reissannut kuukautta minirinkalla (päivärepulla) tai ihannoi siitä, että sinnekkin jää turhaa tilaa? Tai siis kyllähän niitä löytyi. Mies, jonka mielestä riittää yhdet kalsarit jalkaan ja toiset taskuun siltä varalta, että löytää elämänsä naisen. Ja nainen, joka pakkasi hyvin kevyesti 65 litran rinkkaan. Jep... Ja paljon itsestään selviä ohjeita, kuten älä pakkaa mukaan hiustenkuivaajaa.

Entä onko kukaan Interraililla käynyt Kreikassa ja erityisesti Ateenassa? Siis siten, ettei ole matkannut Makedonian, Serbian, Croatian ja Slovenian läpi? Kyllä, kyllä on. Mutta nämä kaikki olivat ilmiintyneet Kreikan rannikolta Ateenaan niin itsellään selvällä ja selkeästi halvalla tavalla, ettei siitä osuudesta reissua tarvitse kertoa muille. Tai ehkä se on salaista? Tai muuten epäilyttävää. En minäkään kertoisi, jos kohtaisin Grangerin Igumenizassa ja ilmiintyisin hänen kanssan Ateenaan.

Mutta ei, en aio luovuttaa. Jos netistä ei löydy ohjeita, miten hammasharjan saa pakattua tiiviimmin ja M-kokoisen paidan saa mahdutettua vauvan bodyn viemään tilaan, niin ei sitten. Keksin ne ihan itte ja jaan ne itseni kanssa. Pikkuveljen kamatkin pakkaan minä äidin sijaan, niin eipä tule viimehetken Pistetään sittenkin rinkka ruumaan -päätöksiä. Me matkaamme käsimatkatavaroilla ja piste. Tai puolipiste. Tai pilkku. Neljä kuukautta kuitenkin pitkä aika ja mieli voi muuttua.

Mutta Ateenaan me menemme. Vaikka sitten Poimittaislinjalla (kyllä, koen juuri Potterenesanssia). Tai emme mene, jos keksin jonkin paremman idean...