Palloja ja parkumista Prahassa

Niin me saavuimme Prahaan. Vaikka vanhakaupunki onkin Unescon maailmanperintökohde, kelpaavat myös laitakaupungin talot katseltavaksi. Jos Prahaan saapuu junalla, kannattaa kurkistella ikkunasta. Laitakaupunki on kuin joukko humalaisia arkkitehtejä olisi kilpaillut keskenään, kuka keksii hölmöimmän näköisen talon. Heitimme kamat majoitukseen, keräsimme kaiken arvokkaan reppuun ja lähdimme katsastamaan kaupunkia. Pikkuveli ei ollut erityisen kiinnostunut joistain vanhoista taloista kukkuloilla ja Pikkuinen sisko ei tajunnut tyrehdyttää uhkaavaa harmia jäätelöllä.

Niinhän siinä kävi, että kapuamisen jälkeen mansikoiden ja croisanttien nauttimisesta huolimatta Pikkuveli huomasi jotakin. Nälkä. Pikkuisen siskon päähän ei ollut tullut pientäkään ajatusta, että syödäkin pitäisi ja kellohan oli vaikka mitä. Eihän sitä tietenkään silloin löydä ravintolaa, joka tarjoaisi ruokaa sekä valikoivalle Pikkuveljelle, että kasvissyöjä Pikkuiselle siskolle. Ilman karttaa. Melko vieraassa kaupungissa. Ja jäätelöäkään ei oltu syöty KAHTEEN! päivään. Ja vessaankin pitäisi päästä. Ja jäätelöä, jäätelöä pitäisi saada.

Usean hylätyn kiinalaisen ja monen suljetun paikallisen jälkkeen löytyi pitseria, jossa ei tietenkään ollut vessaa. Mutta kun löytää yhden, löytää toisen ja tosiaan pitseriaa vastapäätä oli pub-ravintola, jonka keittiö oli auki! Sieltä Pikkuveljelle paistinperunoita ja jotain lihaisaa ja Pikkuiselle siskolle sienipastaa. Ja mehua ja olutta. Ja vessa! Miten ihanalta se tuntuukaan (tässä vaiheessa Pikkuinen siskokin huomasi, että nälkähän tässä jo hiukan on)! Eikä haitannut vaikka pastaan oli lisätty listassa mainitsematta jäänyttä kanaa. Lautasen reunalle ne, joita Pikkuveli ei jaksa.

Seuraava päivä onneksi korvasi edellispäivän vahingot. Praha oli nähty (ainakin Pikkuveljen mielestä) ja Budapestiin oli matkan jatkuttava. Sitä ennen palasimme kuitenkin joenrantaan leikkimään näillä.

Hauskaa,

 vaikkakin hankalaa ja sai meidät molemmat haaveilemaan tämmöisten hankkimisesta kotiin. Pikkuveli hokasi jutun juonen nopeammin ja Pikkuinen sisko sai enemmän mustelmia.

 Ja vaikka telmiminen ja mustelmien hankkiminen saikin meidät myöhästymään junasta, oli leikki vähintäänkin sen n. 15€ arvoinen, jonka yhteensä tuhlasimme. Vinkkinä jälkipolville mainittakoon, että älä pue farkkuja, äläkä hyppää suoraan selällesi - se sattuu.