Salernosta, Münchenistä, Veneziasta, Zell am Seestä...

Niin se aika rientää, kun on kivaa. Pidemmän majoituksen ja aamulähtöjen vaikeudet ovat aiheuttaneet sen, että illalla kiinnostaa lähinnä nukkuminen. Salerno oli mukava, laiska lomailukaupunki. Aika pian päätimme, ettemme lähde Amalfi rannikon varsinaisiin kyliin busseilemaan. Kylien majoitukset olisi pitänyt varata paljon etukäteen ja Rooman katujen jälkeen kaipasimme vähemmän suorittamista ja enemmän laiskuutta.

Laiskoja merenrantakävelyjä ja kirjan lukuhetkiä saimmekinsaimmekin. Joskus ei jaksanut edes peiton alle, kuten kuvasta näkyy. Pompejissa kävimme myös, eikä se päivän kuumuudesta huolimatta saanut pikkuveljeä uupumaan. Pikkuinen sisko sen sijaan uupui kyllä. On mielenkiintoista kuinka helposti jää ennen vierailua raunioilla tajuamatta, että kyseessä on tosiaan kaupunki ja kävelyä sen edestä. Vaikka ymmärtäähän pikkuveljen innostuksen..  Pääsihän pikkuveli ekaa kertaa bordelliin (eka kerta se oli Pikkuiselle siskollekkin). Sängyt tosin olivat kovia ja lupia (shewolf) kovin vähän.

 Salernosta matka jatkui Müncheniin, koska elämä on joskus hankalaa. Samalla koimme myös ensimmäiset yöjunat, joihin pikkuveli sopeutui oikein mukavasti.

Münchenin 100 hengen telttamajoitus oli mielenkiintoinen, vaikka emme ehtineet paljon leiritunnelmasta nauttia ja joku halusi ryöstää kuivumassa ollert uimapöksyt.

Erdingin Thermalbad, jonne pääsi Münchenistä paikallisjunalla puolessa tunissa, oli mahtava. Aaltoaltaat, vesibaarit, vesiliukumäet, kasvohoidot, lillumisaltaat, riippumatot... Siellä oli kaikki ja saksalaisen käytännöllisyyden mukaiseti osioihin jako tarjosi rauhaa ja riemua, vedet olivat puhtaita ja ksikkea tarjolla.

Venezia oli oma ihanankamala itsensä. Harhailua ja löytämistä. Kolmen vuoden takainen Antikvariaatti nimeltään Aquarius (tai jotain sinneppäin) löytyi uudelleen ja muista turisteista huolimatta oli yhtä hurmaava kuin silloinkin. Saattoi mukaan tarttua jokunen kirjakin kukaties...

Zell am See oli hurmaava touhukas kesäinen alppikylä, jonka järvessä ja ympäröivissä vuorissa lepäsi slmä, muttei kroppa. Siutä piti huolta yli 7 tunnin kapuaminen ja tunturipuroista järveen valuva kylmä vesi. Aikaa olisi voinut viettää enemmänkin, mutta piti kiiruhtaa Bratislavaan, jossa meiyä odotti Isohko isoveli...